lauantai 20. tammikuuta 2018

Pentu on koira plus paljon intoa, miinus vähäkin järki.

Viininvartijan Olga kutsumanimeltään "Alma", tai ehkä tunnistaa itsensä paremmin nimillä pirulainen, mitäsääsyöt, saatanaaaa, ei, jne.

Tässä kuitenkin meidän lauman uusin vahvistus. Tällä hetkellä 4 kuukauden ikäinen pikkuinen koira. Alma on syntynyt 25.9.2017. Marraskuun lopulla ajeltiin 670km suuntaansa hakemaan tätä neitiä.

Lapsuudessa meillä ei ikinä ollut perheessä koiraa. Kärsin ihan pienenä ja vielä kouluikäisenäkin tosi pahasta koirapelosta huonojen koirakokemuksien takia. Jossain vaiheessa kun pelko helpotti, musta tuli koiraihminen henkeen ja vereen, pikkuisen Siljan suurin haave oli saada oma koira ja siitä sainkin sitten haaveilla 21-vuotiaaksi asti.

Melkoinen oppimiskokemus tulee tämän otus mulle olemaan, mutta eiköhän meistä tuu hyvä tiimi ja Almasta kasva pätevä koirakansalainen.



Miksi tämä rotu? Koko syksyn etsiskelin itelle sopivaa rotua ja kävin läpi kaikki Welsh corgista Kleinspitziin. Mikään mitä löysin ei vaan tuntunut omalta. Halusin rakenteeltaan terveen koiran, joka ei olisi liian kovapäinen ensikertalaiselle koiranomistajalle. Turkinhoito ei mikään ongelma olisi ollut, ja tämmöiseen moppikarvakasaan sitten päädyinkin. Plussaa tässä rodussa on se. ettei bolonkat vaihda karvaa ja niin säästyn siltä hitonmoiselta karvarallilta. Kanien kanssa sitä on päässyt jo ihan tarpeeksi kokemaan. Rotumääritelmän mukaan kokoa aikuisella on 3-4kg, säkäkorkeutta n. 25cm. Vielä rodun sisällä on kuitenkin paljon vaihtelua niin koossa, kuin turkinlaadussa.


Venäjänbolonkaan törmäsin torista pentueita etsiessäni. Mielenkiinnosta googlettelin ja otin selvää, että mikähän se tämmöinen oikein on. Kun lukkiin kaikkea sitä vähäistä inffoa mitä rodusta suomeksi löytyi, tuntui että kaikki vaan loksahti heti paikalleen ja rotu kuulosti juuri siltä mitä olen etsinyt.


"Rodun nimi ”tsvetnaya bolonka”, tarkoittaa värillistä sylikoiraa. Venäjänbolonkat ovat luonteeltaan lempeitä sekä eloisia seurakoiria. Ne kiintyvät voimakkaasti omistajaansa, mutta ovat myös hyvin avoimia muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan."

"Suomessa rodulla on vielä lyhyt historia eikä juurikaan todettuja terveysongelmia." 


Niin sitä sitten olinkin jo kyseisen löytämäni pentueen kasvattajaan ottamassa yhteyttä. Tässä vaiheessa Alma oli jo paria viikkoa vaille luovutusikäinen, joten pentueen löytämisestä ei sitten kauaa mennytkään siihen kun jo pääsin aloittamaan uudenlaisen koirallisen elämän.




Suomessa Venäjänbolonkat ovat vielä melko harvinaisia. Ensimmäinen pentue Suomessa syntyi vuonna 2014. Kun itse Alman ostin, oli Suomeen rekisteröity näitä koiria vasta 150 kappaletta. Kokoajan se luku nousee ja rotu tulee enemmän yleiseen tietoisuuteen. Kun lenkillä käydään, niin meiltäkin kysellään harva se päivä että mikäs se tämä koira oikein on. Vasta yhden rotutoverin olen neidin kanssa päässyt tapaamaan. Oltiin mustin ja mirrin pentutreffeillä ja siellä oli suureksi ihmetykseksi toinen bolonka.



Minkälainen Alma itse sitten on? Se todellakin rodunomaisesti kiintyi muhun tosi vahvasti ja heti. Toki se on pentu, mutta siitä huolimatta tuon otuksen kiintymys mua kohtaan on ihan uskomatonta.

Se on suhteellisen arka myös, vasta parin viime viikon aikana se on uskaltautunut leikkimään muutaman muun koiran kanssa. Muille pennuillekin se on tosi alistuva ja ujo.

Vielä en osaa sanoa tietenkään minkälainen siitä isona kasvaa, mutta nyt nelikuisena se on erittäin huomionkipeä, iloinen, kuuliainen, helppo, ujohko tättähäärä.  Rakastaa kaikkia ihmisiä, vieraita ja tuttuja.



Ollaan keretty matkata jo Kajaanissakin sen kanssa. Autossa, bussissa ja junassa neiti vain nukkuu. Se on tosi taitava matkustamaan.

Alma varhaisrokotettiin, jotta pääsin aloittamaan sosiaalistamisen sen kanssa mahdollisimman aikaisin.
 
 

Ensimmäiset päivät ja viikon koiran kanssa tuntui että olen astunut ihan uuteen ja outoon maailmaan. Niin kuin olinkin. Nyt ollaan jo arki ja meidän omat tavat saatu muodostettua ja koiranomistajan rooli tuntuu tosi luontevalta.

Alma oli kasvattajalla syönyt Brit Caren pentunappulaa, mutta nykyään annan sille 50:50 raakaa sekä nappulaa. Päälle tietysti lisät, eli lohiöljyä, monivitamiinijauhetta ja välillä kananmunaa. Edessä on pitkä matka uutta oppia ja kokemuksen kautta harjaantumista, mutta olen maailman onnellisin siitä että hyppäsin tuntemattomaan ja uskaltauduin ottamaan elämääni mukaan suurimman vastuun tähän mennessä.

Jos ei ole kokenut koiran ehdotonta kiintymystä ja rakkautta, on jäänyt paljosta paitsi. Ei ole parempaa tunnetta, kuin tietää että tuolle pienelle viattomalle otukselle mä olen kaikki kaikessa.




Tähän mennessä ollaan käyty koirapuistoilemassa, sekä M&M:n pentutreffeillä ja ensi kuussa aloitetaan pentukoulu jossa käydään parin kuukauden ajan viikoittain. Jospa tuosta ihan hyvä koirakansalainen tulee. Suurimmat asiat jotka täytyy työn alle ottaa on Alman arkuus, hihnakäytös, sisäsiisteys, sekä yksinolon harjoittelu, kun itse en opiskele tällä hetkellä ja olen päivisin kotona.
 
 



keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Vuosi pähkinänkuoressa (2/2)

Elokuu 2017

Kesän lopulla lähdin vielä Kajaaniin mökkeilemään ja reissaamaan uudestaan Lappeenrantaan. Lopuksi ajeltiin Jaanan kanssa puput messissä Muhoksen kautta Ouluun. Muhokselta napattiin kyytiin uros Mantalle ja haettiin vielä oma kasvattini Rainier "Justus", jolla Jaanan Mamma-pupu astutettiin. Meillä oli melkoinen meininki täällä kun astutettiin kaksi naarasta kerralla. Molemmat astutukset sitten onneksi onnistuivat niin kuin toivottiin.




Syyskuu 2017 

Syyskuun 11. päivä meille sitten syntyikin nelipäinen pienirex-poikue. Kaikki terveinä ja hyvinvoivina. Tämänkertainen synnytys oli jännä kokemus, koska satuin olemaan kotona kun tajusin synnytyksen alkaneen. Huomasin Mantan alkavan repiä karvaa itsestään ja ravaamaan pesäkopissa. Annoin sille sitten omaa rauhaa, mutta kävin välillä ovella kurkkimassa ja kuuntelemassa mitäs siellä tapahtuu. 


1. Sierra, Luonnonsoopeli naaras, 2. Prima, Musta white naaras
3. Tempo, Ruskeasoopeli naaras, 3. Atlas, Musta otter perhonen uros

Marraskuu 2017

Ehdin juuri ja juuri saada kaikki poikaset uusiin koteihinsa pois jaloista, kun lähdin äidin kanssa reissuun Oulusta Lohjalle hakemaan jotain mistä olen haaveillut koko ikäni. 24.11 koitti elämäni yksi ikimuistoisimmista päivistä kun sain vihdoin syliini oman koiran. Se muutti mun elämää ihan hurjasti, ja nykyään täällä pyörii kanien lisäksi jaloissa 4 kuukautta vanha pirulainen, Venäjänbolonka Alma.

 Jos ketään kiinnostaa, niin Almaa voin tarkemmin esitellä ihan omassa postauksessa. Hän on ihan mahdoton sydämiensulattaja tämä neiti. ♥


2018


Mitä tästä eteenpäin tulee tapahtumaan, niin tälle vuodelle on heti alkuun tiedossa kaikenlaista muutosta. Ensi kuussa muutamme eläinlauman kanssa taas; tällä kertaa meitä odottaa omakotitalo. Oon niin etuoikeutettu kun saan mahdollisuuden tämän ikäisenä, työttömänä, sinkkuna muuttaa yksin omakotitaloon. Siellä onkin sitten eläimille pihaa jossa juoksennella. Monta huonetta, joten saan kanit omaansa ja muussa talossa pystyn pitämään vaikka johtoja lattialla, se tulee olemaan melkoista luksusta. 

Ensi kuussa aloitamme myös Alman kanssa pentukoulun, jotta tästä pienestä tulee hyvin sosiaalistettu ja koulutettu koirakansalainen. En malta oottaa mitä tulevaisuus tuo ja että nään tämän pirulaisen kasvavan isoksi koiraksi ♥

Vuosi pähkinänkuoressa (1/2)

Blogin kanssa oon viettänyt täyttä hiljaiseloa melkein viimeisen vuoden. Syynä oman elämän valtavat muutokset, se ettei juuri aihetta kirjoittaa ole ollut, ja no yksinkertaisesti mielenkiinto ja voimat ei ole riittäneet tänne asti.

Meillä on kuitenkin loppuunsa ollut aika hektinen vuosi, kaikenmoista on meidän taloudessa tapahtunut ja muuttunut. Jospa kertoisin hieman siis, mitä tällä puolen ruutua on ollut meneillään viime vuoden aikana.

Maaliskuu 2017

Tianan poikueesta jokainen pikkuinen oli saatu omiin koteihin, juuri sopivasti ennen kuin muutimme Tianan ja kotiin jääneen Mantan kanssa uuteen asuntoon kolmistaan.

Samalla valmistui pupujen uusi upea lukaali, jonka isäni niille rakensi.


Huhti-Toukokuu 2017 

Huhtikuussa Tiana kävi sterilisaatiossa, ja toipuminen sujui oikein hyvin. Eleltiin ihan perus hiljaiseloa vaan pupujen kanssa. Vappuna ystäväni Jaana tuli käymään Kajaanista Oulussa. Häneen tutustuin alkuvuodesta pupujen kautta, ja sen jälkeen ollaankin nähty usein. Jaanan ja hänen pupujen eloa voi seurailla ig:ssä @fathersfault


 Kesä 2017

Kesä menikin mulla sitten erittäin vauhdikkaasti. En juuri kotona kerennyt olla. Reissasin monta kertaa Pirkanmaalla mummolassa, Kajaanissa Jaanan luona ja siellä vietinkin Tianan kanssa yhdellä kertaa kokonaisen viikon kesästä nauttien ja Jaanan viiräisiä hoidellen. Reissattiin Lappeenrannassa asti myös, nukuttiin pikkuisessa Nissan Micrassa huoltsikan pihassa haha. 





sunnuntai 17. syyskuuta 2017

He ovat täällä

Kuusi päivää sitten, eli 11.9, meille syntyi neljä tervettä pientä pienirexiä. Väritkin alkavat jo erottua, ja melko varmasti pesässä möyrii musta otter perhonen, musta, musta otter ja sievä luonnonharmaa, joka on jo päätynyt omaksi lemppariksi ♥








sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pieniä samettiturkkeja

Meille tulee taas poikasia. Mantan laskettu aika on 10.9, pysykää siis kuulolla ;) Myös toinen kasvattini Rainier "Justus" pääsee isäksi, tiedossa on sillekin jälkikasvua samoihin aikoihin.

Querflöte Das Wimmern x Yosemite "Manta"


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Update

Lähes kaksi kuukautta on mennyt kun viimeksi tänne jaksoin päivittää, tämäkin teksti on hirveän työn takana. Mitä tässä kahden kuukauden aikana on tapahtunut? No, ensinnäkin kaikki poikaset ovat uusissa kodeissaan olleet jo kauan. Ja ihanat kodit saivatkin onneksi kaikki.

- Tiana täytti 1v ja Aapo 7. Manta on nyt vajaa 4kk vanha.
- Muutimme uuteen asuntoon, tämä on ihana 54 neliöinen kaksio, jonka jaan kanien kanssa.



- Manta saavuttaa mammaansa koossaan ja kohta alkaa muistuttaa jo täysikasvuista pikkurexiä. Asennetta tältä tytöltä löytyy jopa Tianaakin enemmän, ja nyt tyttöjen valtapeli on kääntynyt niinpäin että Tiana juoksee tytärtään karkuun kun pieni yrittää kokoajan hyppiä selkään. 


- Tianalle on tarkoitus varata leikkausaika kunhan saan aikaiseksi.
- Molemmilla on hirveä kevätvilli päällä, Tiana teki viikko sitten kylppärin nurkkaan pesän sanomalehdistä :D











- Kanien uusi häkki valmistui. Teen siitä myöhemmin omaa postausta/videon. Mutta se on ihan mahtava! Isäni teki sen, ja sillä on kokoa l160 k180 s90cm. 


 Sen kummempaa ei kai meidän kolmen valtakuntaan kuulu. Loppukesästä/syksyllä on taas poikue suunnitteilla. Sitä odotellessa :D

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

torstai 19. tammikuuta 2017

Poikaspäiväkirja: 8 viikkoa (luovutusikä)

Jos ei tule olemaan paljoa aikaa höpötellä pupuista täällä, niin pahoittelen jo etukäteen. Elämäni mullistui liian monella tavalla, ja tulossa on uuden asunnon etsimistä ja muuta sellaista.

Nyt ollaan pupujen kanssa porukoilla muutama päivä, ja huomenna lähdetään käymään Kajaanissa! Ollaan siellä yksi yö, ja kanit pääsevät kokemaan edestakaisen junamatkan. Harva luovutusikäinen poikanen on ennen uuteen kotiin muuttoa ollut lähemmäs 10 kertaa autossa ja kahdesti junassa. Ainakin niistä tulee matkustuksen suhteen rentoja kavereita.

Tässä muutama kuva meidän 8-viikkoisista ♥


Cherokee, jolle on nyt ilmeisesti myös koti tiedossa!

Siskon kani Juno

Aapo

Halla ja Hallan kaunis karvanvaihtoraja


Aapo

Juno ja Aapo

Tiana ja Rainier

Rainier

Cherokee, Manta ja Kodiak

Mantan massu

Cherokee

Easton (ainoa ilman kotia, saatan jättää itselleni)

Easton


Manta

Dakota, pandakarhu ♥

Koko perhe, kuningatar keskellä